Valon kuvaajaksi

Sunnuntai. Ensimmäinen kesäkuuta. Periaatteessa olisi voinut siivota ja tehdä kaikkia niitä asioita joita ei ole muutoin ennättänyt... Mutta kun oli paljon mielenkiintoisempaa ulkoiluttaa kameraa koiralenkillä ja kotiin tultua heti purkaa kuvat koneelle ja puhista otoksille joita sai aikaiseksi. Kuvaaminen on yksi elämäntapaintiaaniuden muoto, jota yhä useampi nykyisin aktiivisesti harrastaa. Erilaiset valokuvauksen ympärillä pyörivät someryhmät täyttyvät, kameraseurojen jäsenmäärät kasvavat jne. Hieno homma. Siihen samaan laumaan itsekin kuulun, yhdensortin kameraeläjiin. 

Valokuvaus tuo minulle osittain leipää pöytää, mutta ennen kaikkea se on osa elämäntapaa. Kamera on väline, jonka kautta käsittelen maailmaani, hahmotan, havainnoin, opin ja oivallankin. Rakastan valokuvaamista ja kuten kaikkiin intohimoisiin tarinoihin kuuluu, tuottaa se toisinaan myös melkoista tuskaa. Ei siksi, etteikö kuvata haluaisi vaan siksi, että haluaisi kuvata aina vain paremmin. 

Tämän blogin itsekäs tarkoitus on toimia itselleni ajatuspiiskana parempiin kuviin. Uskon, että kuvista kirjoittaminen voi aukaista niitä ehkä tiedostamattomiakin lukkoja, joita mahdollisesti vaalii oman visuaalisen kielen kehittymisen esteenä. Julkinen kirjoittaminen lisää painetta. Näin voin ottaa itsestäni mittaa ja tutkia miten tosissani asiani kanssa olen. Olenko kuvaaja vai löytyykö minusta vielä valon kuvaaja? Tietenkin iloitsen suuresti, jos tuotokseni voi herättää ajatuksia myös sinulle ja mahdollisesti muille lukijoillekin. 

Tänään kuvasin 182 kuvaa. Minun mittapuulla se on aika vähän ruutuja, vaikka toki niissä on paljon sellaista materiaalia, jotka joutavat suoraan kuvien taivaaseen. Kuvasin luontokuvia, kuten maisemia, puita, kukkia ja muita kasveja, perhosia, lintuja ja oravakin vilahti kameran etsimessä. Kuvasin siis ennalta suunnittelematta sitä, mitä eteeni sattui tulemaan. Kuvien joukossa oli myös ruutuja, joihon olin itse ihan tyytyväinen. 

Päivänkuvaksi valitsin tämän hämähäkki kuvan, sillä se on mielestäni erilainen ja mielenkiintoinen. Kuvan ottaminen oli haastavaa, koska seitti oli niin hento ja hämähäkki pienen pieni. Lisäksi tuuli hieman ja metsän siimeksessä valokin oli vähän konstikas, eikä kuvausasentoakaan yläviistoon käsivaralla ollut niitä parhaita. Saadakseni seitin näkymään edes jotenkin kuvaan, tarkensin kuvan käsin ja himmensin yhdellä aukolla. Kotona kuvaa on rajattu ja käsitelty. 

Teknisiä ansioita enempi minua kiehtoo kuvassa sen sisältö ja symboliikka. Se on sopivasti epätarkka kuten tulevaisuuskin aina on. - Vaikka päämäärän focus olisi itselle kuinka selvä tahansa, et koskaan voi tietää mitä tuleva tuo.Teemaani liittyen, kuvassa on päävärinä vihreä, joka on myös pääväri valossa additiivisessa värijärjestelmässä (RGB). Ihana vihreä on myös elämän ja kasvun merkki. Hämähäkki uurastaa määrätietoisena seitillään, vaikka se on osittain vähän rispaantunutkin. Hämähäkin vasemmalle puolelle on lentänyt siemenpähkylä, jonka hennot haivenet piirtävät seittiin kukan. Kuvan oikealla puolella ylhäällä on selkeä toiminta ja myös kuvan tarkin alue. Vasemmalla puolella lepän urvut ovat kuin utuiset ajatukset ja bokeh tuo kuvaan hauskasti keijukaisia ja muita satuolentoja muistuttavat valon muodot; herättäen henkiin kuvitelmat, sadut, tarinat, myytit. 

Intiaanien taruissa hämähäkillä oli tärkeä tehtävä: se kutoi maan lapsille alkuaakkoset, jotta he kykenisivät kuvaamaan maailman menoa paremmin kuin kuvakertomuksilla. Hämähäkki liitetään myös vahvasti luovuuteen, rajattomiin mahdollisuuksiin ja se on myös toivon symboli. Toki ristiriitaisia ja ikäviäkin uskomuksia hämähäkkeistä kerrotaan, mutta miksi niitä miettisi. Jokainen voi aina rakentaa kuville itse omat tarinansa ja ajatuksensa, valita oman näkökulmansa ja sen mitä haluaa kuvien itselleen edustavan. 

Myös leppään liitetään erilaisia uskomuksia. Aikoinaan haltioiden on uskottu asuvan lepässä ja jos leppää on vahingoitettu, vuodatettiin samalla siinä asuvan haltian verta. Lepän kautta on uskottu olevan portteja toisiin ulottuvuuksiin muun muassa keijujen maailmaan. Vaikka leppää on paljon parjattukkin, sen on ajateltu olevan myös hyvin hyvätahtoinen puu. Lepästä on tehty muun muassa aseita ja kilpiä ja sen on uskottu tuovan voimaa selviytyä mistä tahansa sekä poistavan epäilyjä. -Sangen osuvia ja teemaan sopivia tarinoita nousi mielleyhtymiksi siis! Kuvat puhuvat ja kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...

Näin kuvani vei tänään minua. Enkä näitä kuvasta nousseita juttuja ja mielleyhtymiä  taruihin ja uskomuksiin kuvatessa pohdiskellut, kuvasin vain intuitiivisesti hetkessä. Mutta melkoista tarinapankkia kuvilla voi rakentaa, kun ryhtyy niitä katselemaan ja tutkimaan tietoisin silmin. Minusta valokuvaus on eräällä tavalla myös toiseen todellisuuteen kurkottamista, keijujen karkeloiden kaipuuta, valon kuvajaisten tallentamista, loputonta opiskelua kuinka näkisi valot ja varjot uudistuen. Ja sitä minä haluan. Oppia ja uudistua. Olkoon siis tämä kasvun alku. Valon kuvaajaksi.

Kutoi minulle alun aakkoset hämähäkkini hento,

joko nyt on aika vapauttaa aatosten lento?

Niin leppäni leikkisästi avasi arvoitusten portin,

ehkä keijujen karkeloista kuvaisinkin kirjan tai kortin?

Näin tietämättäni sain selvän merkin,

tutki rohkeasti maailmaa katsein herkin!

Valolla, Mari

Lisää tietoa hämähäkin symboliikasta löytyy esimerkiksi kirjastot.fi sivustolta. Enemmän kansantaruja ja myyttejä leppään liittyvistä uskomuksista voi lukea esimerkiksi professori, kasvitieteilijä Sinikka Piipon kirjasta Kasvien salaiset voimat.