tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kliivia

Hyvää huomenta, kliivia huokaa. Ah vettä jo juurilleni tuokaa! Ja samasta suunnasta tulkoon aina valo, niin kukkakruununi loisteesta valaistuu koko talo!  

Kliivian sanotaan symboloivan viihtyisyyttä ja sitähän se kyllä kotiin tuo. Se on elegantilla tavalla kaunis ja ainakaan kukinta-aikana ei sen loistoa voi olla huomaamatta. Suomessa lievästi myrkyllisiä kliivioita on pidetty huonekasveina tiedettävästi 1870 -luvulta saakka. 

Kliivian hoito-ohjeissa kerrotaan, että kliivia on sangen paikkauskollinen kasvi eikä se pidä muutoksista. Tarkimmillaan neuvotaan jopa merkkaamaa kliivian ruukku niin, että sitä siirtäessäkin osaa asetella kliivian oikeaan asentoon, jotta valo tulee aina samasta suunnasta. Parhaiten kliivian sanotaan viihtyvän hajavalossa. Kastella voi kerralla runsaasti, mutta hukuttaa ei saa ja sen pintamullan tulisi kuivahtaa kastelukertojen välissä. 

Sain tämän ihanasti kukkivan kliivian ystävältäni, joten täytyyhän sen kukinta ikuistaa. Aamuauringon valossa se näytti erityisen heleältä ja kauniilta, joten ennen aamiaista oli otettava kamera käteen. Kuvista tuli kutakuinkin sellaisia kuin toivoin: heleän kepeitä ja kodikkaita. 

Mutta millainenhan kuva olisi tullut otettua parisataa vuotta sitten? Olisinko sommitellut ja rajannut samalla tavalla? Miten olisin vallitsevaa valoa hyödykseni käyttänyt? Pikainen kuvankäsittely leikki sai minut innostumaan ajatusleikistä lisää ja tarkistamaan mikä olikaan valokuvauksen tilanne 1800-luvun Suomessa. No Wikipediahan se aina tarvittaessa nopeiten wiisastelloo ja tässä tapauksessa mielikuviani tuki. 1870-luvulla valokuva oli jo sen verran arkipäivää, että naisenakin olisin ammatissa ihan kunniallisesti voinut toimia ja mahdollisesti kuvata myös kliiviani. 

Minusta on hauska ajatella kuinka 1800-luvun uusrenessanssiin henkeen sisustetussa  kodissa rouva valokuvaaja on vetänyt paksut samettiverhot pois ikkunan edestä ja hymyillyt nähdessään, kuinka kauniisti valo syleilee lipaston päällä kukkivaa kliiviaa. - Ja nyt 2000-luvulla minä teen samoin, vaikka kodissani "kertaustyyli" kyllä tarkoittaa jotain ihan muuta kuin silloin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti